Aamuvarhain lähti bussillinen restonomeja kohti Helsinkiä ja Pikkuusen häjympiä pitoja. Matka taittui rauhallisissa merkeissä, sillä kaikki tiesivät, että matka olisi vain tyyntä myrskyn edellä. Luvassa olisi monia hikisiä tunteja raavasta työtä, kovaa äänenkäyttöä ja vauhdikasta menoa kahvilan rakentamiseksi. Onneksi ei kuitenkaan kyyneleitä tarvinnut kenenkään vuodattaa.
Kun Pirjon Pakarin autot kurvasivat pihaan, alettiin tositoimiin. Autoista purettiin kaikki tavarat ja alettiin järjestämään kahvilaa.
Tilanne näytti toivottomalta: silmän kantamattomiin laatikoita, pusseja ja kalusteita pitkin lattiaa. Tilanne vaati paitsi tiukkaa johtajaa, mutta myös riehakasta huumorintajua.
Lopulta kahvila alkoi paljastaa lopullista ulkonäköään ja tuntui hyvältä nähdä omien käsiemme jäljet. Aurinko alkoi painua mailleen ja kylmäkin alkoi hiipiä selkää pitkin kun saavutuksestaan ylpeät restonomit poistuivat lataamaan akkuja seuraavaan päivään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti